lauantai 6. toukokuuta 2017

Etkö nyt ymmärrä?

Pienten lasten päiväkotiryhmässä puolitoistavuotias pikkuneiti toistuvasti etsi kirjahyllystä kirjan, josta oli repeytynyt kaksi sivua irti. Hän vei kirjan tai sivut tai kaikki eri aikuisten luokse todeten "ikki". Jos hän löysi pelkät sivut, hän etsi kirjan johon ne kuuluivat, ja totesi joka kerran "ikki".

Todella määrätietoista toimintaa! 'Ja vielä rikkonainen kirja hyllyssä! Jotain pitäisi tehdä.
Otanpa se taas ja kokeilen mitä tämä aikuinen tuumaa'...."ikki" "IKKI!"
- no niin on mennyt kirja rikki. Pitää korjata se. Tuletko mukaan?
- okei, vastasi taapero
Menimme yhdessä pöydän ääreen, nostin hänet syöttätuoliinsa ja otin kirjan korjaamiseen tarvittavat välineet esille; teippiä ja sakset.
Tutkimme yhdessä mihin irronnut sivu pitää liittää, leikkasin teipin, asettelin teipinpalan oikeaan paikkaan, ja pieni sormi tökötti teipin tiukasti kiinni. Näin saimme kirjan irronneet sivut teippattua yhdessä.
Nostin lapsen tuolistaan ja annoin kirjan hänelle. Hän lähtikin vauhdikkaasti kuljettamaan sitä toisessa huoneessa olevan aikuisen luokse.
- luetaanko tätä? Kysyi aikuinen, joka ollut huomannut meidän kirjankorjauspuuhiamme.
Taapero istahti kiltisti kuuntelemaan, kun aikuinen alkoi lukea kirjaa hänelle. 
Lukemisen loputtua, taapero otti taas kirjan, ja vei sen seuraavan aikuisen luokse
- kijja!
- no niin on, mutta tämähän ei ole enää rikki. Totesi aikuinen, joka oli huomannut aikaisemminkin tämän lapsen kiinnostuksen tähän tiettyyn kirjaan.
- NII! Riemuitsi taapero. 'Nyt sain sanottua, että korjasimme rikkonaisen kirjan'.


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ei leikistä spämmätä ketään

Yhtenä maanantaina maaliskuussa
Kuuntelin ruokalassa eskaripoikien, Aatun, Onnin, Pekan ja Valtterin vilkasta keskustelua pelaamisesta. Eliksiiri oli jollakin ollut vähissä, kun olisi pitänyt saada giantin perään nopeasti bombereita. 
- Mistä te puhutte? Kysyin
- tää on yks peli 'klas rojale' (Clash Royale), myö pelataan sitä kotona. Myö ollaan samassa klaanissa.
- ai pelaatteko omissa kodeissanne ja samalla yhdessä? Netissä?
- joo, Pekan luona myö tätä pelattiin, ja sitten latasin se omalle padille. Sanoi Valtteri
- mitä siinä tapahtuu? Kysyin.
- no se on semmonen taistelupeli, sanoin Onni
- voisinko minäkin pelata sitä? 
- voit sie mutta ensin pitää pelata trainers campilla, et pääse heti klaaniin. Sanoi Aatu.

Tarkistin puhelimestani kyseisen pelin, ja tarkistin Aatulta oliko se juuri se heidän tarkoittamansa peli. Ja olihan se. Keskustelumme poikien kanssa pelaamisesta jäi sinä päivänä siihen, päivä jatkui muissa puuhissa. 

Illalla kotona aloin tutkia kyseistä peliä. Täytyyhän minun nyt saada selville, mikä virittää pojille niin mielenkiintoista keskustelua. Osaisin ainakin osallistua keskusteluun.
Latasin pelin iPadilleni ja aloin pelata sitä. Tietenkään minä en mitään ohjeita lukenut tai etsinyt vinkkejä YouTubesta - suoraan vaan trainers campille! Peli vei mukanaan. Lähetin jättiläisiä (giant), noitia (witch) ja pommittajia (bomber) valloittamaan vastustajan linnakkeita. Eliksiiri todellakin meinasi usein loppua. Kun eliksiiri on vähissä, kentälle ei voi lähettää taistelijoita ja täytyy odottaa eliksiirin lisääntymistä. Siinä saattaa vastustaja päästä tekemään tuhoa.

Tiistaina
Kerroin pojille pelaanneeni tuota peliä. Innostunut ihmetys oli suuri. 
- ai siekin pelasit? Oikeestiko?
- pelasin ja tarvitsen apua, kun en ymmärrä miten se eliksiiri kuluu ja lisääntyy.

Kaverit alkoivat innokkasti kertoa minulle, miten kannattaa pelissä toimia, mitkä hahmot kannattaa milloinkin lähettää liikkeelle jne. Minua jopa suositeltiin liittymään samaan klaaniin heidän kanssaan. Aatu kertoi, että vinkkivideoita löytyisi myös YouTubesta. 

Keskiviikkona
Lapset suunnittelivat leikkejä pienryhmissä. Onni ja Pekka halusivat leikkiä 'klas rojalia'.
Sovimme yhdessä leikkipaikan. Pojat suunnittelivat, mitä tarvikkeita he leikkiin tarvitsevat; tarvitaan  mainareille hakut, jotka löytyivätkin roolileikkivaatekaapista (Lumikki-leikin kääpiöiden hakut). Linnakkeeksi haettiin patjoja, ja eliksiiriä saisi vaaleanpunaisesta säkkituolista. 
Aatu tuli leikkiin tässä vaiheessa mukaan. Hän halusi miekan omalle hahmolleen. Se löytyikin minun työhuoneestani; naamiaispäiväksi olin aikaisemmin ottanut töihin mukaan pari vuotta sitten hankkimani  hienon puumiekan.
Sovimme vielä poikien kanssa, että niin taitava leikin taisteluissa on oltava, että aseilla ei oikeasti saa toiseen osua eikä rikkoa paikkoja tai esineitä.

Pojat kehittelivät leikin juonta yhdessä. Leikki oli suunnitelmallista, yhteistoiminnallista ja intensiivistä roolissa toimimista. Kaikki olivat aktiivisesti leikin kehittelyssä mukana. 
Noin 45 minuutin kuluttua leikin aloittamisesta kerroin, että pian täytyisi lähteä lounaalle. Samaan aikaan Valtteri tuli paikalle. "Mie haluan kanssa tähän leikkiin!" 
- tottakai sinä pääset, mutta pian lähdemme lounaalle. Pääset leikkiin mukaan ruokailun jälkeen. Mieti nyt mikä hahmo olet, että voimme etsiä sinulle tarvikkeita.
Hänelle etsittiin oma hakku, koska hänen toivomaansa kirvestä ei mistään roolivaatteiden joukosta löytynyt. 
- muistathan sitten, että sinun täytyy kuunnella kavereita, kun he kertovat aikaisemmin aloitetusta leikistään. 
- joo joo. Sanoi Valtteri

Lounaalla pojat istuivat samassa pöydässä, keskustelu leikistä ja pelistä oli vilkasta. Keskustelu kääntyi pelaamiseen. Valtteri oli spämmännyt, poistanut, Pekan pois klaanista. Tästä alkoi kehkeytyä riita.
- miksi poistit Pekan klaanista? Kysyin.
- huvikseen, heh heh. Vastasi Valtteri.
- ai ihan vaan huvikseen? Ilman mitään syytä? Jatkoin kyselyä.
- niin, silleen se teki! Ihan epäreilua! Sanoivat Pekka ja Onni.
- kuulehan Pekka, eikös siihen pidä olla joku syy tai perustelu, miksi toinen poistetaan omasta joukkueesta? On rikkonut sääntöjä tai jotain sellaista. Miltähän sinusta tuntuisi, jos kaverit poistaisivat sinut leikistä tai pelistä ihan vaan huvikseen, ilman mitään syytä? Se on ihan sama asia.
- niin se on, sanoi Onni
Valtteri jäi miettimään asiaa. 

Lounaan jälkeen Aatu, Pekka, Onni ja Valtteri jatkoivat 'klas rojale'-leikkiä. Valtteri pääsi hyvin leikkiin mukaan, kun toiset kertoivat hänelle leikin suunnitelmaa ja juonta. Poikien leikki eteni taas yhdessä juonta kehitellen. Ihmettelin ja ihailin vaan tuota yhteisen strategioiden suunnittelua, luovaa toimintaa ja iloa toimia yhdessä - leikkiä, leikkipeliä tai pelileikkiä!

- spämmätäänkö tässä joku pois? Kysyin leikkijöiltä
- Ei! Sanoivat pojat yhteen ääneen. 





 

tiistai 7. helmikuuta 2017

Tähtihetki

Tämän viikon tähtihenkilö - eskaripoika -  ilmoitti heti aamulla, että hänellä on sitten yksi esitys tänä päivänä. Se pitäisi kuvata vihreällä kankaalla ja sitten taustakuvaksi vesisadetta...
Puolen päivän aikaan kuvasimme lauluesityksen Sateen tango. Taustakuvaksi muotoutui lopulta pelottava yötunnelma, ja tehosteääniksi laitettiin hirviön karjuntaa ja ukkosen jyrinää.
Elokuvankin tästä kuulemma voisi tehdä, kunhan tässä ehditään...


Tässä vielä kyseinen kappale julkisesti youtubesta löydettynä https://youtu.be/Lt73M9xeJ3E

torstai 26. tammikuuta 2017

JEE! Mie opin!

Esikoululaisten pajapäivänä harjoittelimme numeroita, määriä ja lukujonotaitoja eri tavoin kolmessa eri pajassa. Jokaisessa pajassa oli kerrallaan n. 10 lasta.
Salissa hypittiin lukujonoa eteen ja taakse, etsittiin puuttuvaa numeroa ja hypättiin trampoliinilla lukumääriä. 
Ryhmähuoneessa etsittiin puuttuvia numeroita lukujonoihin ja  tarkasteltiin numerohahmon kirjoittamista. 
Ruokasalissa työskenneltiin iPadien kanssa sovelluksilla Voihan matikka ja Matikkakunkku Juniori omaan tahtiin.
 
Työskentely 10 lapsen ryhmässä iPadien kanssa oli hyvin keskittynyttä. Tunnelma oli  leppoisa; Pientä keskustelua, kaverin neuvomista ja yhdessä opettelua. Neuvoin lapsia heidän etenemisensä mukaan; yhteenlaskun periaate selvisi kaikille, vähennyslaskuihin eivät tällä kertaa kaikki edenneet. Lukujonon puuttuvan numeron löysivät myös kaikki, sekä numeron ja lukumäärän vastaavuus 0 - 10 näytti kaikilla olevan hyvin hallussa.

Yhtä äkkiä tuli eskaritytön tuuletus:
"Jee! mie opin!
- siinäpä sitä palautetta kerrakseen.

Lopuksi kaikki poistuvat ruokasalista yläkertaan porrasaskelmat laskien. Niitä taisi olla 20.

Voihan Matikka tekijänä Mikko Salmi
https://appsto.re/fi/hG3sX.i 
Matikkakunkku Juniori (Ilmainen) tekijänä Oddrobo Software AB
https://appsto.re/fi/_rvZQ.i






tiistai 17. tammikuuta 2017

Lumet turvaan!

Yöllä oli satanut kevyttä pakkaslunta päiväkodin pihalle.
-  hei tehdään reittejä! 
Nyt lumikolat esiin!
- siirretään nämä lumet turvaan! 
- muuten huoltomiesten traktori tulee viemään ne pois...
Joukolla sitten kolasimme lumia pihan keskiosaan. Toiset lapset tekivät pulkkajunia....ja kuka mitenkin nautti ulkoilusta ihana valkoisessa maisemassa puhtaan pehmeän lumen innoittamissa touhuissa.
Kiitos ihanasta talvisäästä ja mukavista leikeistä kavereiden kanssa!


perjantai 13. tammikuuta 2017

Toivetorstai olikin perjantai

Viikon tähtilapsi saa suunnitella torstaipäivän touhuja. Tällä viikolla toivetorstai piti toteuttaa perjantaina. Toiveena oli naamiaiset. Oman hahmon esittelyä kertoen, diskoa ja leikkiä. Kuvasimme myös lapset naamiasiasuissaan viherkankaalla. Ensi viikolla juttu jatkuu; lapset saavat suunnitella, missä ympäristössä tuo hahmo elää...
Teemme siis kuvaan taustan greenscreen-sovellusta käyttäen.

torstai 12. tammikuuta 2017

Kiukuttaa - kauhistuttaa!!

Leikissä yksi kaveri hermostui ja menetti malttinsa, kun jokin asia ei mennyt juuri mielen mukaan. Olimme juuri kuvanneet edellistä linnakuvaa viherkankaalla. 
Otin iPadiin ja sanoin, että nyt varmaankin voin kuvata tästä jännityselokuvan. Tai kauhuelokuvan. Voisinkohan? 
Kiukku laantui kaverilta, ja pyysinkin kaikkia poikia tekemään hirveän pelottavia ilmeitä ja ääniä. Kuvantaankin siitä kauhuvideo! Eipä tarvinnut kahta kertaa pyytää! Pojat innostuivat heti.
Siitä vaan taas hyvää kuvakulmaa etsimään, ja pojat viherkankaan eteen esittämään pelottavia kauhuilmeitä ja -ääniä.
Taustalle pojat valitsivat kuvan.
IMovien avulla käsittelin vielä videon, jolloin taustalle saatiin ääniefektejä.

Kauhistuttava juttuhan siitä tuli - ja hauskaa oli!
Yhden kaverin paidassa oli vihreitä raitoja, joten hän se vasta pelottava olikin, kuin luuranko.